24.12.2007

Hyvää Joulua kaikille ystävilleni ja lukijoilleni!

Ensimmäinen ”sinkku”-jouluni lähes 30-vuoteen. Aika kummallinen tunne. Onneksi en joudu viettämään juhlaa yksin.

Nuorin tyttäreni sai gradunsa valmiiksi hiukan ennen joulupyhiä ja on ollut suurena apuna jouluvalmisteluissa.

Olimme melkein saada kaikki viisi lastani yhtä aikaa joulupäivällisille joulupäiväksi, mutta Hollannissa opiskeleva nuorempi poikani lähtikin Lappiin töihin juhlapyhiksi. Kas kun opiskelijan on kartutettava rahakukkaroaan silloin kun siihen on tilaisuus.

Tänään tuli mieleen katsoessani televisiosta ekumeenista jumalanpalvelusta että meillähän on varsin ekumeeninen ja vähän ylikin tämä jouluaaton vietto.

Meillä on paikanpäällä kuusi henkilöä, jotka edustavat seuraavia uskontoja
- ortodoksi
- juutalainen
- muslimi
- luterilainen
- yksi kirkosta eronnut (minä)
- yksi kastamaton pakana

Ei voi puhua yleiskristillisestä Joulun vietosta ei ehkä ekumeniastakaan mutta jonkinlaista erikoista ihmiskunnan ykseyttä tässä voi kokea, ehkä aikaa ennen Baabelin tornia.

Juutalainen vieraamme on amerikkalaisia reformi-juutalaisia ja syö kinkkuamme. Muslimi vieraammekin on aika liberaali eikä koe kinkkua mitenkään kielletyksi. Mutta ymmärrän hyvin, että jos et ole tottunut syömään kinkkua niin se ”ällöttää”. En minäkään syö Libanonissa suurena herkkuna pidettyjä kyyhkysiä eli puluja.

Ruokavalion suhteenkin taidamme edustaa kaikkea vegetaristista kinkunsyöjään.

Ihan arkkikonservatiiveja ei taida tähän porukkaan mahtua joten kaikkia poliittisia suuntauksia täällä ei ole. Vaikka olenkin iän myötä muuttunut entistä konservatiivisemmaksi on minusta äärioikealle vielä iso lukumäärä piiruja.

15.12.2007

Muuttuuko Suomi hölmöläksi?

Minulla on olut pidempään loppusyksyn, alkutalven alakuloa. Aina välillä olen onnistunut hetkellisesti piristymään mutta yleissävy on tuo alakulo. Ei mikään masennus vaan lievempi alakulo. Ehkä ne on vuoden alkupuolen vastoinkäymisten jälkimaininkeja vielä.

Avasin tänään tuoreen Suomen Kuvalehden nro 50/2007, luin pääkirjoituksen ja vihastuin. Aina välillä uskon että Suomen Kuvalehti osaisi olla jotenkin kriittinenkin mutta ei näytä osaavan. En viitsi sanoa mille pääkirjoitukset SK:ssa nykyään maistuvat tai haisevat. Alakulo muuttui nopeasti vihastumiseksi.

Pääkirjoituksen otsikko oli ”Mallin uudistus” ja kirjoitus alkoi sanoilla ”Pohjoismainen yhteiskunta yhdistää talouden tehokkuuden ja sosiaalisen huolenpidon tavalla, joka on tehnyt siitä esimerkin monille muille valtioille: näin voidaan toteuttaa oikeudenmukaisuutta, huolehtia perustarpeista ja saavuttaa kilpailukyky myös taloudellisesti”.

Kirjoitin tämän vuoden toukokuussa mielestäni havaitsemastani eutanasiasta olin siinä todistamassa miten arvovaltainen lääkäri yhteiskunnan kustantamassa sairaalassa aivan vakavalla naamalla puhui ”arvottomasta ihmiselämästä” ja ehdotti ettei sydämen pysähdystapauksessa olisi enää tarvinnut ryhtyä elvyttämään ja pyysi lähiomaiselta siihen lupaa. Kun lupaa ei tullut niin potilasta hoidettiin (=jouduttiin hoitamaan!) ja seuraavana päivänä melkein oli jo jalkeilla.

”Arvoton ihmiselämä” oli muuten natsi-Saksassa hyvin yleisesti käytetty ilmaisu jolla haluttiin seuloa yhteiskunnasta ei-toivotut jäsenet. Mutta en kirjoita siitä kun historiankirjat on siitä täynnä tietoa. Joka on kiinnostunut voi lukea sieltä tai sitten alkaa pitää silmät auki mitä meidän yhteiskunnassamme tapahtuu.

Kesän aikana on näitä insuliinisurmia kai tullut useampiakin esille.

Nyt on havaittu myös tuoreella väitöskirjatasolla että Suomi käyttää vanhuksiin psykoosilääkkeitä huomattavasti enemmän kuin muissa maissa. Vanhuksista tehdään lääkityksellä laitoksissa helppohoitoisia. Kemiallista tainnutusta. Asiasta kirjoitti myös jo Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtajan Pekka Sauri.

Suomessa vanhuksia työnnetään kunnan vastuulta pois kilvan tiukasti kilpailutettuihin ja yksityistettyihin palvelu- ja hoitokoteihin.

Suomen Kuvalehden pääkirjoitus on irvokasta roskaa ja perusteetonta hymistelyä. Mitä meidän em kaltaisilla laitoskeskeisellä käytännöillä on yhteistä esimerkiksi Tanskan mallin kanssa, jossa vanhusten laitoshoidosta on voitu luopua lähes kokonaan. Pitkäjänteisellä työllä Tanskassa on voitu turvata vanhenevan väestön eläminen omissa kodissaan tarvittaessa enemmän tai vähemmän tukea saaden. Eli koko tukikäytäntö on rakennettu tämän palvelumallin ympärille. Meillä sen sijaan yksityistetään ja kilpailutetaan laitokset kuoliaaksi.

Meillähän tuntuu että on otettu käyttöön jo uudet ns newspeakiä olevat ilmaisutkin: perushoito (tarkoittaa arvottomat henkilöt joita ei ”kannata” hoitaa kovin hyvin) ja sitten tehostettu hoito, jonka piiriin pääsevät aktiivi-ikäiset ja/tai muuten tärkeät ihmiset. Taisin jossain haastattelussa lukea ettei sydämen siirtojakaan tehdä Suomessa kuin alle eläkeikäisille. Kaveri oli omilla varoillaan käynyt teettämässä tempun Espanjassa. No ehkä tämä on jo aika äärimmäinen esimerkki.

Kumpi näistä vanhustenhuollon malleista on se ”pohjoismainen malli” – tuo Tanskan malli vai tämä meidän suomalainen laitos- ja lääkekeskeinen? Vai onko ”pohjoismaista” se että on ylipäänsä jotain ja sitten muualla maailmassa kansalaiset jätetään heitteille vanhoina? On aikamoista tyhmää oman napaan tuijottamista ja kuvitella että ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Oli ehkä joskus 60-70 luvulla! Mutta nykyään tuollaisen ääneen sanominen on aikamoista tyhmyyttä. Ei muu Eurooppakaan mikään takapajula ole.

Luin taas miten puolustusvoimat ulkoistaa ja yhtiöittää jotain osia ja niistä tehdään valtion 100% omistamia liikelaitoksia. Eli ne ovat edelleenkin valtion omistamia mutta yhtiömuotoisia . Mikähän siinäkin mallissa paranee?

Kirjoitin julkishallinnon ulkoistuksista kritiikkiä
ja siinä yhteydessä viittasin myös lainarahalla ja vuokralle rakennettujen moottoritiehankkeiden idiotiasta. Ja aah sieltähän tuli jo iltauutisista miten kohta eläkevaroja aletaan sijoittaa esimerkiksi moottoritiehankkeisiin kun ne varat tässä vuosikymmenien aikana on ehditty ensin hävittää.

Aina välillä alkaa tunta että asunko hölmölässä?

6.12.2007

Suomen 90 v itsenäisyyspäivänä


On hienoa elää itsenäisessä Suomessa. Tosin näin EU aikaan pitää aina muistaa tuon itsenäisyys käsitteen uusi sisältö EU jäsenenä.

Olen tätä monasti miettinyt ja päätynyt näkemään EU jäsenyyden jonkin näköisenä parisuhteeseen verrattavana suhteena. Muodostettuasi parisuhteen et voi enää olla samalla tavoin vapaa kuin jos eläisit yksin. Kyllä siinä molemmin puolin on otettava toinen ja hänen mielipiteensä huomioon. Eli et ole entisellä tavalla vapaa tai itsenäinen.

Tämä vertailu tuli mieleeni kun kuulin erään (nais)sinkun kertovan ettei häntä kukaan voi ”kahlita”. Hän tekee niin kuin haluaa. Ja sitten kuitenkin seurustelee. No, voi tietenkin ajatella ettei seurustelu voi olla kovin vakavaa jos ei toista pyri ottamaan huomioon. Tai sitten käsitys parisuhteesta on aika kielteinen, kuin kyse olisi kahleista. No kukin taplaa tyylillään.

Eri ajatukset risteilevät päässäni kun ajattelen itsenäisyyttä. On hyvä että sitä tulee aina välillä ajateltua. ettei se ala tuntua liian itsestäänselvyydeltä. Kyllä siitä on maksettu kovaa hintaa ihmishengillä.

Löysin pari päivää sitten kaapista vanhan stressinpurkuvälineeni – V I Leninin rintakuvan. Olen sen ostanut kymmeniä vuosia sitten jostain Moskovan matkamuistomyymälästä kuriositeettina. Mutta se palveli minua monia vuosia hyvänä stressinpoistovälineenä kun hivelin kämmenellä edestakaisin Leninin kaljua niin kummasti rauhoitti.

Kyllä meidän Suomessa kannattaa Leniniäkin muistella jonkinlaisella myötämielisyydellä, sillä ei hän ainakaan kukistetun tsaarin lailla vastustanut Suomen itsenäisyyttä, päinvastoin.

Jotta kukaan ei tästä saisi väärää käsitystä ajatusmaailmastani niin en ole missään yhteydessä ollut Neuvostovallan kannattaja. Gorbatshovia pidin monen muun tavoin sympaattisena vaikka aikamoisen kaaoksen Neuvostoliitossa saikin aikaan.

Mutta iloitkaamme ja juhlikaamme Suomen 90. vuotista itsenäisyyttä. Hurraa, hurraa, hurraa.

5.12.2007

Viktor Klimenkon joulukonsertti

Kävin illalla Viktor Klimenkon joulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa 4.12.2007. Tunnen Vikiä ja vaikka en ole uskossa niin Vikin konserteissa on kiva käydä. Temppeliaukion kirkon iso sali oli ehkä puolillaan. Mukana oli myös Vikin taitava ”hovisäestäjä” Benja Roth, nuorimies Terno Robertino (taitaa tuo jälkimmäinen nimi olla italialaiselta kaunisääniseltä lapsitähti Robertinolta lainattu taiteilijanimi) ja nuori naislaulaja Mirjami Pakarinen. Ihan kiva kokoonpano ja sai siten maestro itsekin muutamien numeroiden aikana hengähtää.

Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.

Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.

Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.

Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.

Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..

3.12.2007

Sooloileeko Suomen Amnesty?

Kirjoitin noin kolme viikkoa sitten Suomen Amnestyn puheenjohtajalle seuraavanlaisen sähköpostin:

Hei!

Viittaan sivustoonne
http://www.amnesty.fi/mita-sina-voit-tehda/mita-teemme/joku-raja/kuntaselvitys/

Minua kiinnostaa milloin kansainvälinen Amnesty on muuttanut
politiikkaansa.

Ainakin aikaisemmin Amnesty oli tunnettu siitä, että se ei puuttunut
asemamaansa ihmisoikeusongelmiin vaan aina kussakin maassa tehtiin työtä
muiden maiden ihmisoikeusloukkauksia vastaan. Ja näin Amnesty
vuosikausia vastasikin johdonmukaisesti ihmisille jotka kääntyivät
Amnestyn puoleen suomalaisissa ihmisoikeusloukkauskysymyksissä.

Myös eduskunnan ihmisoikeusryhmä, jota myös Amnesty ryhmäksi usein
kutsuttiin vastasi samoilla argumenteilla. No eduskunnan ryhmästä ei
tietenkään Amnesty mitenkään vastaa ja tuo nimityskin "Amnesty ryhmä"
lienee kai aika vapaamuotoisesti jossain omaksuttu.

En vähättele Suomessa naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa, mutta kysyn
ja ihmettelen milloin tällainen muutos on tehty Suomen Amnestyssä?

terveisin


Mutta mitään vastausta en ole saanut. Edelleenkin ihmettelen.

Suomalaisten alkoholinkulutus

En löydä enää muutaman päivän takaista kirjoitusta, jossa toimittaja kertoi suomalaisten alkoholinkulutuksen ylittäneen jo kaikkien EU maiden kulutuksen.

Yritin etsiä tähän sitä artikkelia ja sitten siihen liittyvää tutkimuksiin perustuvaa lisätietoa, mutta en oikeinläytänyt. Kirjoitus taisi olla viime viikolla Iltalehdessä.

Lähdekriittisesti aloin taas epäillä toimittajan tietoja. Olen kirjoittanutkin toimittajien huonosta ammattitaidosta. Tiedän suomalaisten alkoholinkäytön toki lisääntyneen mutta että se olisi jo ylittänyt Saksan tai Ranskan kulutuslukemat tuntui aika uskomattomalta.

Ikävän näköistähän suomalainen alkoholinkäyttö monasti nykyään on vaikka en minä sitä mitenkään holhoukseenkaan haluaisi laittaa. Mutta pitäisikö sittenkin? Onko meillä Suomessa niin huono viinapää sittenkin?

Eräs tuttavantuttava (aktiivinen AA-kerholainen!) ehdottikin kerran kyynisen inhorealistisesti, että työttömyys- ja alkoholiongelmat hoituisivat "luonnollisella poistumalla" hyvinkin nopeasti kun alkoholin hinta laitettaisiin vain riittävän alas. Terveydenhuoltojärjestelmänkin kuormitus helpottuisi.

Todella darwinistinen ratkaisu moneen ongelmaan ;)

Luin Turun Sanomista hyvän kirjoituksen

Tämä kirjoitus on erään tuttavani.

Joku professori oli televisiossa laskenut tehyläiset ns matalatuottavuuden aloille. Kirjoittaja vertasikin näppärästi, että miten esimerkiksi Suomen maailman huipputasoa oleva imeväisikäisten lapsikuolleisuus pitäisi noteerata. Eikös se ole hyvän terveydenhuoltojärjestelmän ansiota. Tuottavuutta sekin vaikka ei ehkä suoraan rahassa mitattavissa.

Toinen herkullinen vertaus olikin panna rinnalle Fortumin johdon palkat ja arvella kyseessä olevankin korkean tuottavuuden alasta em professorin arvomaailmassa.

Jutun lopussa oli viittaus siihen, että jos työvoimahallinto ryhtyisi lakkoon niin kuka jäisi kaipaamaan: varmaan saisivat olla lakossa loppuelämänsä. On minullakin kokemusta kyseistä instituutiosta. 1960-70 luvullahan se vielä tuntui toimivan mutta rappio alkoi jo 1980-luvulla. Yritti minua Pieksämäellä työvoimatoimiston johtaja (taisi mies muuten olla vielä siihen aikaan ns kommunisti) aikoinaan ajaa ulos peräti poliisin avustuksella kun kysyin häneltä lakikirjan pykäliin vedoten KOHTELIAASTI JA YSTÄVÄLLISESTI paikallisen työvoimatoimiston lainvastaisesta avustuspolitiikasta (jonka johdosta vaimoni menetti työpaikkansa!).

En ole kovin kokoomuslainen mutta tässä kokoomusnuoret kohdistavat nuoliaan oikeaan suuntaan: ulkoistakaa työvoimatoimistot.

Sitten on se omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe miten yhteiskunnan avainalueilla toimivat voivat "kiristää" palkkoja lisää ihan toisella tavoin kuin esimerkiksi edellä mainitsemani työvoimatoimistot. Kuka niitä jäisi kaipaamaan. Mutta koko julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on aika avainasemassa. On tämä omalla tavallaa hiukan moraalinen kysymys, vaikka en tehyläisiä millään tavoin halua syyllistää.

Kyllähän tätäkin avainasemaa aikoinaan puitiin kun Merimiesunionin Wälläri pysäytti laivoja. En tunne niin hyvin merenkulkua että osaisin arvioida onko nykyinen ulosliputus vain suoranaista seurausta Wällärin ja Merimiesunionin lakkoiluista.