2.4.2011

Kiusaajista

Minua on aina vaivannut koulukiusaaminen mutta myös työpaikkakiusaaminen.

Itse en joutunut koulussa kiusaamisen kohteeksi. Ehkä siihen hyvään onneen oli syynä että aloitin vuonan 1952 7-vuotiaana kansakoulun sijasta koulunkäynnin Helsingin saksalaisessa koulussa ensimmäisellä A-luokalla. Koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista ellei sellaiseksi halua laskea opettajien soveltamaa tiukanoloista presussilaista kasvatusta. Minusta se oli ihan paikallaan. Jotkut ruumiillisen kurituksen muodot olivat ehkä hiukan yliammuttuja mutta ei niistä ainakaan minulle mitään traumoja jäänyt. Lisäksi taisin olla vielä siihen aikaan aika kiltti koululainen.

Olen miettinyt syitä miksi saksalaisessa koulussa ei minun mielestäni esiintynyt koulukiusaamista. Olin minä oman osani kiusaamisesta saanut kerrostalomme piha- ja lähipiirissä. Suurin osa leikkikavereistani suhtautui minuun ihan normaalisti kuten kehen tahansa. Mutta oli siinä piirissä muutama kaveri joita tuntui innostavan minun haukkumiseni ryssäksi. Ja käypä haukkumanimitys oli myös stadin slangissa 'slobo'.

Vaikka luokkatoverini saksalaisessa koulussa olivat pääasiassa suomalaisia lapsia oli luokkamme ensinnä sekaluokka, jossa oli sekaisin äidinkieleltään suomenkielisiä ja ruotsinkielisiä. Olihan meidän opetuskielemme sentään yhteinen eli saksankieli. Vain äidinkielen tunnit oli eriytetty erikseen suomenkielisille (A1 kuokka) ja erikseen ruotsinkielisille (A2 luokka). Muun maalaisia luokkatovereitakin oli. Luonnollisesti saksalaisia lapsia mutta myös hyvin kirjava valikoima eri maiden diplomaattien lapsia. Diplomaateille oli hyvin kätevää sijoittaa lapsensa saksalaiseen kouluun kun vastaavia kouluja oli hyvin laajasti eri maissa. Silloin 1950-luvun alussa ei englanti ollut vielä samanlainen yleiskieli, 'lingua franca' kuin se on tänä päivänä. Tuollainen eri kulttuuripiirien sekoittaminen oli varmaan omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta ja ymmärtämystä.

Lisäksi saksalaisen koulun kansakoulu samoin kuin oppikirjat olivat maksullisia mikä vaikutti varmaan oppilaiden sosioekonomiseen taustaan jos sillä nyt tässä kiusaamisasiassa oli mitään merkitystä. Ja kouluun pyrkiviä lapsia karsittiin haastatteluin elleivät olleet jo saksalaisessa leikkikoulussa. Minä olin ollut venäläisessä leikkikoulussa. Suomessa asuvien venäläisten emigranttien lapset olivat mielestäni yliedustettuja koulussa. En tiedä johtuiko se jo tsaarinajan venäläisten luottamuksesta preussilais-saksalaiseen kasvatukseen?

Keskikoulun 4. luokan jälkeen (eli 8. kouluvuoden jälkeen) siirryin suomalaiseen oppikouluun 5. luokalle. Koulukiusaaminen alkoi siellä heti. Slobo, ryssä tms olivat lähes päivittäisiä nimittelyjä. Saksalaisen koulutaustan vuoksi kohtasin jonkin verran jopa natsiksikin nimittelyä. Mutta se ei minua enää häirinnyt. Olin 15 vuotiaana hyväksynyt oman 'erikoislaatuni' ja muodostanut siitä eräänlaisen hyveen. Ei minua häirinnyt enää ollenkaan jos olin erilainen kuin muut. Päin vastoin jopa pyrin sellaiseen. Muistan ajan kun kaikilla poikakavereillani (edelleen 1950-lukua!) piti olla musta nahkapusero ja musta suikka kuin uniformuna. Minä halusinkin samaan aikaan mokkapuseron ja englantilaismallisen lippalakin osittain vain erottuakseni joukosta. Ja olihan siinä osansa isäni elämänviisaudellakin, että herrasmies ei koskaan seuraa muotia vaan on joko edellä tai jäljessä oman yksilöllisen makunsa ja tyylinsä mukaisesti.

Osa lapsistani on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi. Kirjoitan niistä ehkä vielä erikseen kunhan pyydän asianosaisilta luvan.

Erästä lastani kiusattiin jopa peruskoulun opettajan toimesta. Syykin oli ilmeisesti vain isän eli minun poliittinen toiminta väärässä puolueessa (=vihreissä)- sopimatonta kepulaisella pikkupaikkakunnalla. Siinä yhteydessä havaitsinkin miten heikko on oppilaan oikeusturva epäoikeudenmukaista opettajaa vastaan. Onneksi vaimoni osasi olla asiassa tiukka ja määrätietoinen ja vaihdoimme paikkakuntaa. Muutos oli silmiinpistävä. Seuraavan todistuksen pelkkä käytösnumero oli 3 numeroa korkeampi!

Eräs kirjailijatuttuni, jolla oli kansakoulunopettajan koulutus takanaan, jopa kertoi kerran miten ongelmanuoretkaan eivät ole opettajan päänvaiva. Siirretään vain tarkkailuluokalle muiden murehdittaviksi. Kauhistuin sellaista kyynistä puhetta. Onneksi hän menestyi kirjailijana sen verran ettei jatkanut opettajan hommia.

Koulukiusaaja on taitava provokaattori. Jos opettajat eivät huomaa yhteisössään tuollaista provosointia pääsevät koulukiusaajat hyvään vauhtiin. Ja jos kiusattu sitten hermostuu, vihastuu ja kenties puolustautuu ehkä voimaa tai väkivaltaakin käyttäen niin nähdään vain hänen aggressivisuutensa eikä ymmärretä tilanteen kokonaisdynamiikkaa. Tai ei viitsitä tai ei jakseta.

Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.

Tässä tulemme toiseen minua kiinnostavaan aiheeseen eli työpaikkakiusaamiseen ja aikuisten muunlaiseenkin kiusaamiseen. Olen törmännyt siihen työpaikoillani mutta havainnoinut sitä myös lähipiirissäni olevien ihmisten lähiympäristöissä. Aikuisten kiusaaja on usein luonnehäiriöinen. Narsistiseen luonnehäiriöiseen pätee usein sama kuin noihin koulukiusaajiin. Kunhan jaksat ja rohkenet olla kova kuin kivi etkä anna piiruakaan periksi etkä provosoidu väistää kiusaaja melko nopeasti. Huomaa nimittäin ettei mikään tehoa.

Yrityselämässä narsistinen luonnehäiriö on yleisempi kuin uskommekaan. Suosittelen mahdollisesti sellaiseen törmänneelle perehtymistä sivullani 'Oletko narsistisen personaallisuushäiriöisen pauloissa tai uhri' oleviin linkkeihin.

Ja jos olet vanhempi ja arvelet lastasi koulukiusatuksi suhtaudu asiaan haudanvakavasti. Älä vähättele asiaa. Valitettavasti opettajista ei aina ole kumppaneiksi asiaa selviteltäessä mutta pidä vain pintasi ja järki kädessä.

Ja tuota kiusaamista selviteltäessä kannattaa toki muistaa ettei se oma lapsikaan aina välttämättä ihan enkeli ole. Mutta ei sekään ole mikään oikeutus kiusaamiselle.

4 kommenttia:

  1. Sosioekonominen tausta vaikuttaa kiusaamiseen.
    Käsittääkseni köyhät lapset ovat muita useammin kiusattuja, tai kiussajia.
    Nykyään sosiaalisen median ollessa nuorten kanssa käynnissä merkittävässä asemassa voi tällöin köyhät lapset syrjäytyä muista enemmän.

    Itseäni kiusattiin läpi peruskoulun. Ala-asteella 4-6 luokalla tähän kiusaamiseen osallistui opetajamme. Ainoa syy tähän oli varmaan, että opetaja halusi mielistellä luokamme johtavia oppilaita, jotka minua kiusasivat.
    En tiedä onko kiusaaminen vaikuttanut minuun myöhemmin, olen kenties epäluuloisempi kuin olisin ilman kiusaamista.

    VastaaPoista
  2. Tuosta Tomin kommentista tuli vielä mieleeni hiukan ihmettelevä kysymys: miksi monet opettajat tuntuvat suhtautuvan aika nihkeästi koko asiaan? Luulisi nollatoleranssin ajamisen olevan myös kaikkien opettajienkin intressissä.

    VastaaPoista
  3. "Mutta miksi kiusaaminen ei aina onnistu? Kiusattu joka ei provosoidu kiusaamisesta vaan hymyilee ja nauraa koko kiusaamisyritykselle pääsee hyvin nopeasti kiusaamisesta. Eivät kiusaajat viitsi kauaa kiusata niitä joissa kiusaaminen ei aiheuta mitään vastareaktiota. Johtopäätös perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin."

    Tästä olen kyllä eri mieltä. pieni töniminen ja eristäminen kyllä jatkuu usein vaikka ei niin huomiota herätäkään. Selvää toki on että on parempi vaihtoehto kuin reagoida voimakkaasti.

    T:Dorga

    VastaaPoista
  4. Olen Dorgan kanssa hiukan eri mieltä vaikka osin samaa mieltä. Eri mieltä olen siitä ettei kiusaajat jaksa kauaa jatkaa jos kiusaaminen ei kerta kaikkiaan toimi. Mutta siinä olen samaa mieltä että ei entisestä kiusaajasta kaveria saa eli siltä osin eristäminen toki jatkuu. Pitää hakea kaverit muista.

    VastaaPoista