26.4.2015

Olihan vaalit!

Tunnustan seuranneeni ahkerasti eduskuntavaalikeskusteluja lähinnä televisiosta.

Minun on tunnustettava, että lähes kaikki puoluejohtajat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Nykyisten eduskuntapuolueiden puheenjohtajista vain kaksi herättävät enemmän sääliä kuin ihailua. Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Stubb lähinnä mietityttää liian täydellisenä ja kuitenkin kohtuullisen epätäydellisenä. Demarien puheenjohtaja Antti Rinteellä taas tuntuu kaikki olevan hukassa. Puheenjohtaja vain räpiköi nutta ei tunnu saavaan kovin suurta vastakaikua SDP:n kannattajajoukoissa.

Perussuomalaisten Timo Soini on selvästi alkanut profiloitua  otteiltaan luottamusta herättävään valtiomiesluokkaan. Kristillisdemokraattien Päivi Räsänenkin on esiinntynyt hyvin vakuuttavasti vaalikeskusteluissa.

Keskusstan Sipiläkin herättää selvästi ainakin minussa luottamusta.

Tuossa nuo kolme avoimesti uskovaista puoluejohtajaa. Minulle ei usko muodosta mitään taetta mistään vaikka en minä sitä mitenkään eduksi tai haitaksikaan laske. Jotkut agnostikko- tai ateisti-ystäväni pitävät  uskossa olevia hiukan tyhminä kun uskovat "satuihin". Mutta silti heidän oma vakaumuksensa on yhtä paljon uskon varassa - ei heilläkään ole todisteita etteikö kuoleman jälkeen olisi jotain. Minua ei kumpikaan näkemys vaivaa suuremmin.

RKP:n Carl Haglund on selvästi taitava ja malikas kaveri hänkin vaikka en hänen NATO kannoistaan pidäkään. Vasemmistoliton Paavo Arhinmäkikin on onnistunut monissa tv-väittelyissä  kunnostautunut taitavana ja sanavalmiina. Lievällä varauksella suhtaudun vassareihinkin vaikka olenkin vuoden alusta ryhtynyt seuraamaan Kansan Uutisten viikkolehteä. Sain lehtiyhtiön toimitusjohtajalta, joka on vanha työkaverini, muutaman kuukauden tutustumistarjouksen ja päätin jatkaa sitä tilausta. Jos en ihan kaikkea vasemmistoliittolaista jaakaan heidän kanssaan he pitävät kuitenkin esillä minun kaltaiselle eläkeläiselle tärkeitä asioita. Eikä ne enää ihan yhtä levottomia kirjoittele kuin hurjimpiin taistolaisaikoihin.

Kaikenlaiset vaalikoneet ovat olleet ninulle aika huonoja. Olen jo monta vuotta valikoinut ehdookkaani jostakin hyvin tuntemastai ja luottamastai tutusta. Niin tälläkin kertaa.

Vihreiden Ville Niinistöä en viitsi kommentoida. Kävin aikoinaan kokeilemassa politikointia Vihreässä liitossa sen verran, että sijoitan heidät jonnekin kokoomuksen ja demarien taakse. Ja keskusteluissa Ville Niinistö ei minun mielestäni ole edukseen.

2 kommenttia:

  1. En tiedä mitä "tärkeitä asioita" vasemmistoliitto edustaa kenellekään. Suomessa on ihan yksimielisesti hyväksytty ajatus, että sairaista ja vanhuksista huolehditaan. Vasemmisto rakentaa tuon huolehtimisen ympärille niin helvetillisen koneiston, että se syö kaikki rahat, varat ja energian eikä loppukäyttäjälle jää kuin kuoret. Enkä nyt väitä että Sekoomus olisi oikeistopuolue, vaan ihan samaa klassista fascismia sekin edustaa. Me varmaan molemmat muistamme, että vielä 80-luvulla vanhiksista huolehdittiin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitää nyt kuitenkin täsmentää: en ole vasemmistoliittolainen enkä äänestänyt heitä. Ei vanhuksia ainakaan pääkaupunkiseuduilla ahtaissa asunto-oloissa 80-luvullakaan kotona huolehdittu.

      Stubbin hokema, jota hän alkoi toistaa vasta eduskuntavaalikampanjan alettua olisuorastaan koominen: ellä eläkkeitä ei leikata alkoi suorastaan ällöttää.

      Kyllä minä äänestiin tervehenkistå tuttua tunnettua talousmiestä, joka on kaukana vasureista.

      Kun nyt esitti retorisen kysymyksen vasureiden "tärekistå asioista" ja annoit itse vastaukseksi vanhiksista ja sairaista huolehtimisen. Vaikka kuulun ehkö molempiin ryhmiin osaan minö ajatella laaja-alaisemmin kuin vain omaa napaani tuijottaen..

      Poista